Pälkäneen kunnan rakennusmestari Julius Lehtonen on vaikuttanut hyvin paljon alueen kyläkuvien ilmeeseen. Hän suunnitteli monet yhteiset talot 1900-luvun alkupuolella. Kokoan tähän hänen piirtämiään rakennuksia: Onkkaalan VPK:n puhvetti (1914) Pohjalahden koulun talousrakennus (1917?) Urheilukentän paviljonki (1923) Uimalaitos (1926) Onkkaalan alakansakoulu (1928) Myttäälän kansakoulu (1929) Onkkaalan kansakoulun talousrakennus (1929) Iltasmäen koulu (1930) Syrjänharjun näkötorni, purettu (1932/1933) Epaalan kansakoulu (1939) Lehtosen talot ovat käsityönä tehtyjä, lähinnä klassisismin tyylisiä rakennuksia. Lehtonen suunnitteli myös maatilojen asuin- ja talousrakennuksia ym. Vuosiluvut ovat lähinnä valmistumis- tai käyttöönottovuosia. Hänellä oli eri vaiheissa kaksi omaa taloa Onkkaalassa: Kostianvirran rannalla ja Syrjänharjussa. Lehtonen oli työnsä ohella aktiivinen luottamushenkilö. Lähteet ja kirjallisuus Vuorensola, Hannu 1988: Pälkäneen historia II . Pälkäne

Maaseudun kulttuurimaisemat eivät paikalliselle asukkaalle ole vain joukko anonyymejä elementtejä. Monilla luonnonmuodostelmillakin voi olla nimi tai historiallinen tarina. Kuvassa olevaa kiveä kutsutaan kotonani Seulakiveksi . Se sijaitsee kylätien varressa Huhtioisten ja Seitsiön kylien välillä Nummelanharjussa Myttäälän kylän alueella. Kiveen liittyy muistitieto, miten ennen kahden kylän väki käytti yhteistä työvälinettä - seulaa. Kiven kohdalta se voitiin hakea uuteen käyttöpaikkaan. Noin 70 vuotta sitten kiven asento muuttui vaakasuuntaiseksi tietyön yhteydessä. Sähkölinjatyömaan vuoksi kiven vieressä näyttää nyt tältä. Lähellä Seitsyentien ja Hirvontien risteyksessä on toinen maamerkki eli Konttikivi .

Pälkäneellä ei ollut terveydenhuollon ja sairaanhoidon palveluita juuri lainkaan 1800-luvulla. Kun niitä alettiin järjestää, käyttöön otettiin taloja, jotka oli rakennettu johonkin muuhun käyttötarkoitukseen. Esim. vuonna 1921 ostettiin kunnanlääkärin asunnoksi ja vastaanoton paikaksi huvila kirkonkylän keskeltä. Kulkutautiepidemiat oli alkuun usein nujerrettava kotioloissa. Kulkutautisairaala toimi vaihtuvissa vuokratiloissa, 1930-luvulla pitempään Verhon huvilassa. Vanhan Pälkäneen alueella on säilynyt säilynyt terveyden- ja sairaanhoitoon, lääkärintyöhön sekä vanhusten hoitoon liittyviä rakennuksia eri aikakausilta - osa kuitenkin uudessa käytössä - muun muassa seuraavat: vanha apteekkitalo Kankilanraitilla vanha lääkärin talo vanhan Tampereen tien varressa entinen vanhainkoti Kinnala (päärakennus 1908) entinen vanhainkoti Harjutuuli entinen Terveystalo entinen terveyskeskus Kunnantalon siivessä ns. leikkaushuone Tommolan hautausmaalla Kuvassa Pälkäneen entinen vanhaink

Yhden maatilan historia sadan vuoden aikana kertoo kunnan keskustaajaman muutoksesta. Vuonna 1911 kihlakunnantuomari Vilhelm Blåfield osti Keski-Mustalan tilan Onkkaalan kylästä. Jo vuonna 1913 tilasta erotettiin 18 palstaa, jotka jäivät tosin alkuun ostajan omistukseen. Näin syntyi kuitenkin pieniä tiloja Syrjänharjun alapuolelle lähelle Mallasveden rantaa. Blåfield myi tilan Pälkäneen kunnalle vuonna 1922. Tilasta erotettiin Santaharju-niminen palstatila, jolle oli rakennettu hänen sisarensa huvilatalo. Samoin siitä lohkottiin ns. mäkitupalaisten ym. vuokra-alue vuonna 1926. Tämä oli lähellä Kostianvirran rantaa. Tilan osia myytiin eri omistajille. Vuonna 1972 komeaan Keski-Mustalan rakennukseen tuli Päiväkoti. Sittemmin siinä toimi kuntosali. Vuonna 2020 rakennus on myynnissä ja ympärillä on nyt jo vanhoja korkeita kerrostaloja. Lähteet ja kirjallisuus Maanmittauslaitoksen arkisto Vuorensola, Hannu: Pälkäneen historia II. Pälkäne, Pälkäneen kunta.

Pälkäneellä hankittiin joihinkin taloihin kivisiä portinpylväitä noin sata vuotta sitten. Niitä on ilmeisesti myös poistettu käytöstä tai siirretty uuteen paikkaan. Kuvassa olevat pylväät siirrettiin toisesta pihasta nykyiselle paikalle 1940-luvulla ja nostettiin pystyyn vasta 1980-luvulla. Portinpylväät luovat juhlavaa tunnelmaa ja jaksottavat taloon saapumisen kokemusta. Osassa pylväistä on luonnollisesti ollut myös suljettava portti. Kirkonkylässä Onkkaalassa on jäljellä kivisiä liisteaitojen tolppia. Vaikka puista aitaa ei enää olisi niiden väleissä, ne rajaavat tontteja ja pihoja.

Sähkö tuli Pälkäneen maisemiin noin sata vuotta sitten. Nyt ympäristö muuttuu taas, kun linjat monin paikoin on kaivettu tai tullaan kaivamaan maahan. Sähkötolpat katoavat kulttuurimaisemista. Vaikka linjat eivät sulje näkymiä, ne jakavat maisematilaa. Joillakin paikoilla tolpparivien poisto merkitsee myös maisemavaurioiden lieventymistä ja näkymien eheytymistä. Maassa kulkee nyt myös valokaapeli, joka tuo nopeat tiedonsiirron mahdollisuudet maaseudulle. Aikaisemmin jo puhelinlinjojen poisto kyläteiden varsilta muutti ympäristön luonnetta ainakin avarilla paikoilla.