Syrjänharjulta Pälkäneveden suuntaan avautuva hymyilevä näkymä, jonka keskellä ovat Vanha kirkko ja Kuulialan kartano, on luonut monille ihmisille mielikuvan Pälkäneestä kauniina kuntana. Tämän maiseman kuvaaminen on rakentanut pitäjän ja sen asukkaiden identiteettiä jo vuosisatojen ajan. Maiseman keskellä liikkuminen ja uudet 2000-luvun tutkimustulokset avaavat kuitenkin uudenlaisia kokemuksia ja laajempia näkökulmia vaikuttavalta tuntuvaan ympäristöön. Siihen liittyy estetiikan lisäksi myös monia dramaattisia vanhoja tositarinoita ja uusia mediakertomuksia. Perinteisen keskihämäläisen maiseman peruselementit ovat läsnä: pitkiä näkymiä, komea harjuselänne, saarekas järvenselkä, tunnelmallinen virta, avaria viljavainioita, vanhoja teitä, kiinteitä muinaisjäännöksiä, rehevää rantaluontoa, vehmaita puistoja ja puutarhoja, kodikkaita kylätontteja, eri-ikäisiä taloja ja kaksi historiaa huokuvaa kirkkoa. Alueen luonne pitäjän elämän keskiössä on toisaalta muuttunut paljon, kun kirkonkylä ja