Tänä vuonna työskentelen hankkeessa LAHOAVA - lahoava esittävän taiteen ja tieteen tila, joka on Koneen säätiön rahoittama laajempi hanke. Olen mukana tanssitaiteilijana esityksessä, joka toteutuu Laila Pullisen veistospuistossa Vantaalla.  Kesällä teen jälleen opastuksia Pälkäneellä - tällä kertaa Laitikkalassa ja Kostianvirran rannoilla. Seuraa siis tapahtumatiedotusta.  Olen nyt myös Facebookissa. 

Pälkäneellä lapsilla on aina ollut moniaistisesti rikas kasvuympäristö. Luonto ja maaseudun arki ovat antaneet esteettisiä ja tiedollisia oppimisen kokemuksia. Kotipihoilla leikkimökit ja itse tehdyt majat ovat tarjonneet elämyksiä lasten omina paikkoina. Rannoilla on ollut hyvät mahdollisuudet uimiseen, Onkkaalassa myös Kostianvirran uimalaitoksessa (Julius Lehtonen 1926). Lasten terveyteen ja hyvinvointiin ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla kätilöt, neuvolat ja päiväkodit sekä järjestetty kerho-, urheilu- ja kirjastotoiminta. Hyvä elämä ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Esimerkiksi 1800-luvun lapsikuolleisuudesta kertoo koskettavasti Onkkaalan Anttilan lasten hautamuistomerkki Puistohautausmaalla portin kohdalla. Muistitiedon mukaan tilan isäntä Simo Anttila myös rakennutti kylään kätilön asunnoksi talon, joka on edelleen olemassa Alikyläntien varrella.   Terveystalo (otettiin käyttöön 1949, nykyinen Harjun päiväkoti ) Syrjänharjuntien varressa havainnollist...

Joenmutkassa nykyisen uimalaitoksen kohdalla oli laivalaituri, ja laivamakasiini on vieläkin  paikoillaan. _ _ _Oli kesäpäivän suuri tapaus hiljaisessa kirkonkylässä, kun valkea laiva  iltapäivällä saapui Kostianjoen rantaan. Kaikki, jotka suinkin ehtivät, riensivät rantaan  tapausta todistamaan. Näin muisteli Verna Nukarinen kesänviettoa vuonna 1914 julkaisussa Pälkäneen joulu 1956.  Sydän-Hämeessä tunnelmalliset virtapaikat ovat kulttuurihistorian ja nykypäivän  solmukohtia. Kostianvirralla on poikkeuksellisen huikaiseva tarina 1600-luvun alusta aina  meidän aikaamme asti. Virran miljöössä yhdistyy ainutlaatuinen maantiede, Ruotsin  valtakunnan sotahistoria sekä paikallinen asutus-, teollisuus-, kulttuuri- ja rakennushistoria.  Noin 2 km pitkä Kostianvirta sijaitsee Pälkäneen pitäjänkeskuksen alueella, joka on  valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Kostianvirta syntyi maankohoamisilmiön seurauksena vuonna 1604, kun Pä...

Sukututkimusharrastus on antoisaa: sen myötä paikkakunnan ja koko Suomen historiasta tulee  elävää ja läheistä. Harrastaja voi oppia menneisyyden elämäntavoista ja toimeentulosta. Äitini  tekemä yksittäinen huomio kotipaikkani asukkaista Pälkäneen seurakunnan rippikirjoissa antoi  lähtökohdan löytää uutta tietoa esimerkiksi 1700-luvun ammatinharjoittajista pitäjässä.   Huhtioisten kylän Simolassa asui Erkki Matinpoika -nimisen isännän aikana myös pitäjän- räätäli Clemet Mårtensson, joka ei ole minulle sukua. Nimen kirjoitusasu vaihtelee eri arkistolähteissä  ajalle tyypilliseen tapaan, välillä muoto on Clemens. Hän oli syntynyt Kangasalan Vatialan kylän  Lemmettylän talon tulevaan isäntäperheeseen vuonna 1739, kun perhe asui vielä Messukylässä Niskan torpassa.  Hänen äitinsä oli Vatialan Lemettylästä. Pälkäneelle Klemetti muutti Kangasalta – Porin läänistä  – vuonna 1770. Tässä historian vaiheessa lääninraja kulki näin lähellä.    1700-l...

Huhtioisten kylä sijaitsee laajalla, Mallasveden ja Roineen välisellä niemimaalla Myttäälän kylän vieressä.  Varsinainen kyläkeskus ja maatilojen kotipalstat sijaitsivat alunperin Myttäälän Rappumäen ja Huhtioisten Korhonvuoren välisellä alueella, jossa kylän maat pääosin edelleenkin sijaitsevat. Kylän viljelysmaisema muodostuu ikään kuin kahdesta laaksomaisesta peltoalueesta, joiden poikki kylätie kulkee Myttäälästä Seitsiön kylään. Tunnettuja paikannimiä ovat Tuomiportti, Savihaudanmäki, Susienaro ja Susienaronmäki, Pasanmäki, Siiponiemi, Korhonkärki ja Korhonvuori sekä Kurjenhuhta.  Kylän on historiantutkimuksessa arvioitu syntyneen myöhäiskeskiajalla. Sen vanha nimi on Huhti, ruotsiksi Huhtis. Nimi kuitenkin vaihdettiin virallisella päätöksellä muotoon Huhtioinen 1800-luvulla. 1500-luvulla talonpoikaistalouksia oli neljä, joista yksi oli jonkin aikaa Pälkäneen kirkkoherran hallussa. 1700-luvulla tiloja oli puolestaan kaksi - Uotila-Simola ja Paavola. Molemmat jaettiin sama...

Syrjänharjulta Pälkäneveden suuntaan avautuva hymyilevä näkymä, jonka keskellä ovat Vanha kirkko ja Kuulialan kartano, on luonut monille ihmisille mielikuvan Pälkäneestä kauniina kuntana. Tämän maiseman kuvaaminen on rakentanut pitäjän ja sen asukkaiden identiteettiä jo vuosisatojen ajan. Maiseman keskellä liikkuminen ja uudet 2000-luvun tutkimustulokset avaavat kuitenkin uudenlaisia kokemuksia ja laajempia näkökulmia vaikuttavalta tuntuvaan ympäristöön. Siihen liittyy estetiikan lisäksi myös monia dramaattisia vanhoja tositarinoita ja uusia mediakertomuksia. Perinteisen keskihämäläisen maiseman peruselementit ovat läsnä: pitkiä näkymiä, komea harjuselänne, saarekas järvenselkä, tunnelmallinen virta, avaria viljavainioita, vanhoja teitä, kiinteitä muinaisjäännöksiä, rehevää rantaluontoa, vehmaita puistoja ja puutarhoja, kodikkaita kylätontteja, eri-ikäisiä taloja ja kaksi historiaa huokuvaa kirkkoa. Alueen luonne pitäjän elämän keskiössä on toisaalta muuttunut paljon, kun kirkonkylä ja...