Perinteisessä maaseutumaisemassa on myös pienikokoisia taloja, joista monet ovat nykyään kesäasuntoina tai käyttämättöminä. Nykyajan näkökulmasta tällaiset mökit ovat ekologisia ja sympaattisia. Ennen ne olivat vuokralaisten, muonamiesten, käsityöläisten ja syytinkiläisten koteja. Nämä rakennukset ovat muistomerkkejä aikansa suurten perheiden elämästä maaseutukylissä.  1800-luvun jälkipuoliskolla Sydän-Hämeessä oli jo melko paljon asukkaita ennen muuttoliikettä kaupunkeihin. Vanhojen kylien maatilojen tonttialueet olivat yleensä peltojensa keskellä kun taas viljelykseen sopimattomat mäenkumpareet kävivät laajentuvalle asutukselle. Jotkut näistä asuinpaikoista ovat olleet myös ruotuväkilaitoksen sotamiestorppien vanhoja paikkoja. Pieniä mökkejä on myös Sydän-Hämeen vanhoissa kirkonkylissä. Hauhon kirkonkylä on edustava esimerkki naapurista. Esimerkiksi Pälkäneen Laitikkalassa on Mäkipään tie . Mälkilän kylässä Hunninmäki oli samoin tällaisten pirttien aluetta.  Huhtioisten kylässä on s

Pälkäneen Vanhasta kirkosta on kirjoitettu hyvin paljon. Raunioitunut keskiajan lopun kirkko on romanttinen maamerkki Onkkaalan, Epaalan ja Kuulialan kylien peltomaisemassa. Sen paikalla on ollut aikaisempia puukirkkoja sekä esikristillinen kalmisto. Esihistoriaa kuten varhaista historiaakin täytyy tulkita isosti. On löydettävä hyviä kysymyksiä. Kun pohdimme niitä, samalla vastaamme oman identiteettimme kysymyksiin. Miltä elämä maistui, miten kotikylässä selviydyttiin ja mistä löytyi valoa arkeen? Ja vaikka juuri mitään yhteistä ei olisi, niin ainakin maiseman suuri kuva on yhteinen. Samat polut maan päällä yhdistävät meidät esipolviin. Jokainen keskiajan kivikirkko on yksilöllisesti erilainen. Pälkäneen vanhan kirkon paikkakokemuksesta tekee tunnistettavan peltomaiseman suhteellinen tasaisuus sekä korkean harjurinteen läheisyys. Maiseman koreografiassa olennaista on, että kirkon ollessa perinteen mukaisesti rakennettu itä-länsi -suunnassa se on tavallaan omalakinen muun maiseman