Eino Palola kirjoittaa Pälkäneestä kirjassaan Heleätä Hämettä (1937) muun muassa näin:  "Ja kaikelle antavat lisäviehätystä talojen puutarhat - saattaa huomata, että marjojen ja hedelmien viljelys on hyvin yleistä - ja kaikkialla rehoittavat valkoiset ruusut, niin että Onkkaala niiden kukkima-aikana on kuin seppelöity morsian." 1900-luvun alkupuolella puutarhat olivat kuitenkin hyvin selkeälinjaisia ja ilmeisesti usein hyvin huolellisesti hoidettuja. Kirkonkylässä punaiseksi maalatut, matalahkot ja melko ilmavat  liisteaidat vielä kehystivät pihoja. Sireeniaidanteet ovat myös tunnusmerkillisiä paikkakunnalla. Monien yhteisten talojen pihoissa ei enää ole kukkaistutuksia, koska talonmiesten tai virka-asuntojen aika on ohi. Puistomaiset pihat näkyvät kauaksi. Pälkäneellä esimerkiksi pihtakuuset ja lehtikuuset ovat olleet maiseman maamerkkejä. Joitakin puutarhoja suojaavat kuusiaidat ovat isoja maisemaelementtejä. Jatkuu... Lähteet ja kirjallisuus Palola, Eino 1937: Heleätä Häme

Alkmanin talon jalava- ja saarnikuja Mälkilässä. Kangasalan Liuksialan kartanoon johtaa noin kilometrin pituinen koivukuja. Se on hyvin edustava esimerkki tästä hienosta maisemaelementistä. Laajoilla peltoaukeilla komeat puurivit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Hauhon Hahkialan kartanossa on tammi- ja lehmuskujanne. Myös Pälkäneellä on edelleen vanhanajan kujia. Kuulialan pihaan on johtanut kaksi tietä, joita reunustavat koivut. Närin kartanon puistosta johtaa samoin kuja Pintele-järven rantaan. Myttäälän kartanon puistossa on vanha jalavakuja. Tie on johdettu kulkemaan toista reittiä, mutta puut ovat edelleen paikoillaan. Mälkilän Alkmanin museotalon tulotien alaosa on reunustettu jalavilla, mutta yläpäässä on myös saarnia. Pälkäneen pappilan päärakennuksen verannalle vie lehtikuusikuja. Mälkilän Kämpintien päässä on yksityinen tammikuja. Laitikkalan Kukon talon koivukuja on myös saanut huomiota ja palkittu.  Peltoja halkovat puistokujat menettävät jotain tyylikkyydestään, jos niiden