Syrjänharjulta Pälkäneveden suuntaan avautuva hymyilevä näkymä, jonka keskellä ovat Vanha kirkko ja Kuulialan kartano, on luonut monille ihmisille mielikuvan Pälkäneestä kauniina kuntana. Tämän maiseman kuvaaminen on rakentanut pitäjän ja sen asukkaiden identiteettiä jo vuosisatojen ajan.
Maiseman keskellä liikkuminen ja uudet 2000-luvun tutkimustulokset avaavat kuitenkin uudenlaisia kokemuksia ja laajempia näkökulmia vaikuttavalta tuntuvaan ympäristöön. Siihen liittyy estetiikan lisäksi myös monia dramaattisia vanhoja tositarinoita ja uusia mediakertomuksia.
Perinteisen keskihämäläisen maiseman peruselementit ovat läsnä: pitkiä näkymiä, komea harjuselänne, saarekas järvenselkä, tunnelmallinen virta, avaria viljavainioita, vanhoja teitä, kiinteitä muinaisjäännöksiä, rehevää rantaluontoa, vehmaita puistoja ja puutarhoja, kodikkaita kylätontteja, eri-ikäisiä taloja ja kaksi historiaa huokuvaa kirkkoa. Alueen luonne pitäjän elämän keskiössä on toisaalta muuttunut paljon, kun kirkonkylä ja kuntakeskus muotoutuivat uudelleen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun aikana painopisteen siirtyessä länteen, Onkkaalanraitin ympärille. Esimerkiksi vielä 1800-luvun jälkipuolella Kuulialanniemessä järjestettiin suuria kansanjuhlia, kuten Onkkaalan VPK:n juhlia, jotka toivat ihmiset yhteen.
Kyläteiden päälinjat Onkkaalasta Epaalaan näkyvät jo vanhoissa 1600-luvun ja 1700-luvun kartoissa. Niiden varsilla ovat valtakunnallisestikin merkittävän kulttuuriympäristön monet erityiset paikat. Vanhat nimet, maamerkit, esinelöydöt ja komeat rakennukset toimivat historian kertojina ja kulttuurin tulkkeina.
Onkkaalan Tiililän talon kauniissa pihassa voi aistia pitäjän vanhan kirkonkylän tunnelman. Onkkaalan maatilojen tontit olivat tällä paikalla kyläkeskuksessa, pellon keskellä 1830-luvulle saakka. Tiililän nykyinen päärakennus edustaa 1900-luvun alun laadukasta arkkitehtuuria. Se on arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema. Lönnin syntymän 150-vuotisjuhlia vietetään vuonna 2022. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, jolla oli oma arkkitehtitoimisto.
Kuulialan kartano edustaa alueen varakkaiden, suurten maatilojen historiaa. Tilalla oli Ruotsin joukkojen esikunta Kostianvirran taistelun aikana syksyllä 1713. Wiljo-Kustaa Kuuliala (1891 - 1958) on puolestaan kirjoittanut 1800-luvun jälkipuolen rusthollarielämästä tilalla teoksessaan Hämäläisiä talonpoikia ja kirkonisäntiä (1936). Kuvaava on esimerkki komeista 1860-luvun häistä, joissa vieraat olivat pukeutuneet ylellisesti. Talon pihaan ovat johtaneet pitkät koivukujat, jotka luovat maisemaan juhlavuutta.
Kuulialan kylän muita tiloja ovat olleet omalla mäellään Ylikartano, Savola ja Turva. Täältä on hyvä tarkastella vuoden 1604 rajun luonnonmullistuksen vaikutusta maisemaan: Kostianvirran synnyttyä Pälkäneveden pinta laski huomattavasti. Vanhat rantaterassit voi vielä havaita peltoalueella. Tapahtuma on ollut aikoinaan suuri mediakertomus. Kunnallisneuvos Matti Heikkilä rakennutti itselleen uuden päärakennuksen mäelle 1940-luvulla. Hän toimi kansanedustajana vuosina 1939 – 1954 sekä toimi kunnallisissa ja maatalousalan luottamustehtävissä.
Epaalan kylän vanha paikka on ollut lähellä lahden rantaa. Hyllin tilalla on lukuisia esihistoriallisia kiviröykkiöitä, jotka kertovat viikinkiajan seppien toimeliaisuudesta Hämeen sydänmailla. Vastaavasti Pappilan pihasta 1780-luvulla löytynyt hopea-aarre vie ajassa tuhannen vuoden taakse. Koko maisema-alueelta tehdään edelleen maalöytöjä. Epaalastä voi nähdä selkeästi myös toisen maailmansodan vaikutuksen Sisä-Suomen maisemaan: karjalaisten siirtolaisten pihat rakennettiin laakeitten peltojen laidalle.
Vanhan kirkon rauniot ovat maisemahistorian kirjoittamisen monikerroksinen solmukohta. Venäjän hoville työskennelleen maisemamaalari Carl von Kügelgenin (1772 - 1832) laveeraus kirkkonäkymästä (1818) kuuluu sarjaan kuvia, jotka kertoivat valloitetun Suomen luonteesta 1800-luvun alkupuolella. Jo aikaisemmin matkapäiväkirjat kuvasivat sanallisesti esteettistä elämystä, jonka Pälkäneen pitäjä tarjosi kulkijoille. Hylätyn kirkon raunioita on korjattu 1900-luvun ensi vuosista lähtien ja uusimmat arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet esille mm. esikristillisen kalmistopaikan jäänteitä. Kirkkopiha on hautausmaa, jossa lepäävät monien nykypälkäneläisten esipolvet.
Yli tuhannen vuoden kattavaan aikahyppyyn mahtuu tässä maisemassa arvovaltaisia matkantekijöitä ja tavallisia kulkijoita, arkielämän toimeliaisuutta ja komeita juhlia, huikeita aarteita ja kovaa vallankäyttöä, jaloja ihanteita ja sivistystyötä, ankaraa tuhoa ja uuden rakentamista sekä paikalliskulttuurin yhteyksiä valtakunnan korkeakulttuuriin ja muuhun Eurooppaan.
Teksti perustuu kulttuuripyöräilytapahtuman opastukseen 2021. Oppaana toimi FM Jaakko Simola ja tuottajana Pälkäneen kunnan kulttuuripalvelut.
Lähteet ja kirjallisuus
Kulttuuriympäristön palveluikkuna www.kyppi.fi
Pälkäneen kirjasto, kotiseutukokoelma