Perinteisessä maaseutumaisemassa on myös pienikokoisia taloja, joista monet ovat nykyään kesäasuntoina tai käyttämättöminä. Nykyajan näkökulmasta tällaiset mökit ovat ekologisia ja sympaattisia. Ennen ne olivat vuokralaisten, muonamiesten, käsityöläisten ja syytinkiläisten koteja. Nämä rakennukset ovat muistomerkkejä aikansa suurten perheiden elämästä maaseutukylissä.
1800-luvun jälkipuoliskolla Sydän-Hämeessä oli jo melko paljon asukkaita ennen muuttoliikettä kaupunkeihin. Vanhojen kylien maatilojen tonttialueet olivat yleensä peltojensa keskellä kun taas viljelykseen sopimattomat mäenkumpareet kävivät laajentuvalle asutukselle. Jotkut näistä asuinpaikoista ovat olleet myös ruotuväkilaitoksen sotamiestorppien vanhoja paikkoja. Pieniä mökkejä on myös Sydän-Hämeen vanhoissa kirkonkylissä. Hauhon kirkonkylä on edustava esimerkki naapurista.
Esimerkiksi Pälkäneen Laitikkalassa on Mäkipään tie. Mälkilän kylässä Hunninmäki oli samoin tällaisten pirttien aluetta. Huhtioisten kylässä on säilynyt Järvisen pirtti aittoineen. Laitikkalan seudulla on järjestetty tapahtumia Ilmarin pirtillä, joka oli kellosepän koti.
Osa mökeistä on hyvin yksinkertaisia harmaita pirttejä, mutta osassa seinät on sisältä tapetoitu useaan kertaan, hirsi verhottu ulkoa laudoituksella ja talo on maalattu, useimmiten punaiseksi. Usein rakennuksessa on vain yksi huone ja pienen eteisen perällä on ollut ruuan keittomahdollisuus.
Luopioisissa mummonmökit on brändätty moderniksi asumisen muodoksi.
Jatkuu...
Lähteet ja kirjallisuus
Putkonen, Lauri 1981: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 107. Tampere, Tampereen seutukaavaliitto.