Puukujat ja -rivit antavat ilmettä maisemalle

Alkmanin talon jalava- ja saarnikuja Mälkilässä.

Kangasalan Liuksialan kartanoon johtaa noin kilometrin pituinen koivukuja. Se on hyvin edustava esimerkki tästä hienosta maisemaelementistä. Laajoilla peltoaukeilla komeat puurivit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Hauhon Hahkialan kartanossa on tammi- ja lehmuskujanne.

Myös Pälkäneellä on edelleen vanhanajan kujia. Kuulialan pihaan on johtanut kaksi tietä, joita reunustavat koivut. Närin kartanon puistosta johtaa samoin kuja Pintele-järven rantaan. Myttäälän kartanon puistossa on vanha jalavakuja. Tie on johdettu kulkemaan toista reittiä, mutta puut ovat edelleen paikoillaan. Mälkilän Alkmanin museotalon tulotien alaosa on reunustettu jalavilla, mutta yläpäässä on myös saarnia. Pälkäneen pappilan päärakennuksen verannalle vie lehtikuusikuja. Mälkilän Kämpintien päässä on yksityinen tammikuja. Laitikkalan Kukon talon koivukuja on myös saanut huomiota ja palkittu.

Peltoja halkovat puistokujat menettävät jotain tyylikkyydestään, jos niiden viereen rakennetaan. Kujia on myös kaadettu ja muutettu. Pälkäneen entiseen vanhainkotiin Kinnalaan johti ennen koivukuja, mutta nyt tien toisella sivulla on vaahteroiden ja pylväshaapojen vaikuttava rivi.

Saapumiseen ja lähtemiseen puukujat antavat juhlan tuntua. Ne tarjoavat varmasti myös linnuille hyvää ympäristöä. Samalla ne rytmittävät maisematilaa ja luovat keskieurooppalaista maaseutumaisemaa vastaavaa tunnelmaa. Toisinaan tietä reunustaa puurivi vain yhdellä sivulla. Esimerkiksi Myttäälän kartanon alapuolella olevat vaahterat antavat ilmettä rantaan viettävälle peltomaisemalle.

Lähteet ja kirjallisuus

Putkonen, Lauri 1981: Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Julkaisu B 107. Tampere, Tampereen seutukaavaliitto.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanoelämää Pälkäneellä

Sata vuotta sitten noin kymmentä pälkäneläistä suurta maatilaa saatettiin kutsua kartanoiksi. Ne olivat kaikkien tuntemia – monien paikkakuntalaisten työpaikkoja ja sivistyksen keskuksia, jotka oli helppo tunnistaa maisemassa lepäävistä komeista rakennusryhmistään ja puutarhoistaan. Nykyään kartanopihat eivät enää useinkaan ole osa maatilojen taloutta vaan yksityisten perheiden rakkaudella vaalimia koteja, jotka ovat samalla muistomerkkejä suomalaisen kulttuurin kehityksestä vuosisatojen kuluessa. Mitä kartanolla tarkoitetaan? Arkipuheessa kartanolla on usein yksinkertaisesti tarkoitettu maatilaa, jolla on suhteellisen paljon viljelysmaata ja metsää sekä huolellisesti hoidetut suuret asuin- ja talousrakennukset. Tarkempi näkökulma paljastaa erilaisia historiallisia järjestelmiä. Kartanoiden joukossa on keskiaikaisia suurmiestaloja, verovapauden saaneita säteritiloja ja aatelille annetuista läänityksistä syntyneitä suurtiloja sekä sotilasvirkataloja. Saman tilan historiassa voi olla ...

Lue lisää

Kesähuviloita ja huvilatyylisiä taloja

Haanloukkaan huvilan kuisti 2020 1900-luvun alussa muutamat perheet, jotka asuivat välillä kaupungissa mutta joilla oli sukusiteitä Pälkäneelle tai muuta kiinnostusta, rakensivat kesähuviloita järvien rannoille. Kesää haluttiin viettää tutuissa maisemissa. Näillä paikoilla oli romanttisia nimiä kuten Rantapirtti, Tuulensuu, Revonristi tai Tuutuniemi. Tyyliä leimaa jugend ja suunnittelijoiden joukossa on ainakin tunnettu arkkitehti Wivi Lönn. Varsinkin 1910- ja 1920-luvuilla kirkonkylään Onkkaalaan rakennettiin huvilatyylisiä asuintaloja. Monet niistä ovat harjun jatkeen länsirinteellä katsoen kohti Mallasveden selkää. Talot ovat tonttien keskellä ja pihoissa on ollut puutarhoja. Verhon huvila lienee yksi vanhimpia, koska pääosa siitä on 1800-luvulta, mutta muuten rakentaminen ajoittuu enemmän 1900-luvun puolelle. Taitekattoisten rakennusten päädyt ovat järven suuntaan, muiden pitkä seinä on kohti rantaa. Näilläkin taloilla on ollut mielenkiintoisia nimiä kuten Haanloukas tai Pöllö...

Lue lisää

Hämäläinen talo

Vanhan Pälkäneen pitäjän alueella on säilynyt muutamia 1800-luvun maatilojen asuinrakennuksia. Ne ovat jotain sellaista, joka viestii minulle kenties vahvimmin paikallisuutta asumisen historian pitkässä jatkumossa. Ne vertautuvat vaikkapa hyvin tunnistettaviin vanhoihin pohjalaistaloihin. 1800-luvun loppuun mennessä oli syntynyt tunnistettava tyyli, jota on enää vaikea havainnoida selvästi. Taloja on purettu esimerkiksi maanjakotoimitusten ja pihojen modernisoinnin yhteydessä. Sydän-Hämeessä kulttuuri on myös ollut monimuotoista ja maatilojen päärakennusten lisäksi on ollut muunkin typpisiä asuinrakennuksia. Tunnistamisessa kysymys on nimenomaan näiden talojen suhteista. Rakennukset ovat melko matalia. Ne ovat myös pituuteensa nähden useimmiten melko kapeita. Kattokaltevuus on samoin ollut matala. Rakentamistapa liittyy 1800-luvun alun empiren ihanteisiin. Yleensä taloissa on kuusiruutuiset ikkunat ja luultavasti monessa oli alun perin ristikkokaiteinen avokuisti. Vaakasuora...

Lue lisää