Historiallisen Hämeen
maisemien keskellä on asuttu jo kivikaudella. Pälkäneen rikasta
kulttuurimaisemaa ja rakennusperintöä voimme lukea niiden yksityiskohtien avulla
monin tavoin. Laitikkalan, Joensuun, Kotilan, Kuiseman ja Kärväntälän kylät
ovat edustava esimerkki ympäristön ajallisesta kerroksellisuudesta. Keskihämäläisen
maiseman peruselementit ovat läsnä: pitkiä näkymiä, järvenselkiä, virta ja
lampi, kumpuilevia vainioita, vanhoja teitä ja polkuja, rehevää rantaluontoa,
puistoja, puutarhoja sekä eri-ikäisiä asumuksia ja yhteisiä taloja. Kyllönvirta ja Vanha silta ovat avaran, juhlavan ja lempeän romanttisen maiseman
symbolinen sydän.
I Myyttisten kertomusten maisema
Suttisen ja Heikkilän
kivikautiset asuinpaikat tai fantasiaa sisältävä tarina viikinkien retkestä Kyllönvirralle
herättävät mielenkiinnon alueen menneisyyttä kohtaan. Ahtilan kuppikivi, Unnaanmäen uhrilähde ja Kokkostenkärjen kalmisto kertovat elämän
toivosta esihistoriallisena aikana. Kylillä on myös Kirkkokallionsa – ehkä se ilmaisee menneisyyden toiveen jopa omasta
pyhäköstä. Esikristilliset ja uusien asukkaiden nimet ovat täällä rinnakkain: Kyllö, Kokko, Helmikkala, Tanila
ja Ruotsalainen. Vanhin asiakirjoista
tunnettu asukas on Satato de Laijnamaessa
(vuonna 1340).
Joensuun ja Kuiseman kartanoiden omistajanimet liittävät tutut paikat valtakunnan ylätason vaikuttajasukuihin ja suuriin tarinoihin. Joensuun omistivat 1500–1600 -luvuilla mm. Jöns Kurck, Bertil Ivarsson Tott, Axel Ivarsson Stiernkors tai Arvid Horn af Åminne, vaikka tila ei ollut silloin asuinkartano. Arkkitehti Georg Schreck kasvoi perheensä kotikartanossa 1800-luvulla. Kuisema on puolestaan Wuolijoki-suvun yksi kotipaikka.
Laitikkalan taistelu vuoden 1918 sisällissodassa oli eräs tilanne itsenäisen Suomen vaikeissa alkuvaiheissa. Laitikkalassa on voitu kertoa myös toisia tarinoita: Lauri Törhösen ohjaamassa Raja 1918 -elokuvassa Kyllönvirta sai esittää Rajajokea.
II Työn ja liikkeen maisema
Talonpoikien työ muokkasi maiseman avaraksi viljelymaaksi, joka tuottaa edelleen monipuolista satoa. Aikaisemmin viljaa jauhettiin esimerkiksi Kyllönvirran vesimyllyissä ja kylien tuulimyllyissä. Vanhat vilja-aitat teiden varsilla ovat muistomerkkejä tästä ajasta. 1800-luvun viime vuosikymmeninä syntyi päätös ruopata virta, mikä teki sen sopivaksi laivaliikenteelle ja puun uittoon. Kilpalan kohdalla uomaa myös oikaistiin. Nykyinen Vanha silta rakennettiin vuonna 1890 ja se on myöhemmin korjattu ja rakennettu uudestaan eri vaiheissa. Nyt tunnelmallisessa jokiuomassa sen alitse lipuvat huviveneet.
Laitikkalassa oli pitkään kestikievari ja myöhemmin meijeri, useampi kauppa, pankki ja posti. Vieras saattoi istua tyylikkäästi kahvilassa, kenties kuulla työn äänet pajoista sekä odottaa paikallista linja-autoa tai taksia. Tuotannon kohdalla oli tienviitta, viisari, jonka ohi koko Suomi ajoi Tampereen ja Hämeenlinnan, Helsingin tai Lahden välillä aina 1960-luvulle saakka.
III Kyläelämän maisema
Kylien talojen
tonttipaikat ovat muuttuneet muutaman sadan vuoden aikana. Tiiviit taloryhmät
olivat esimerkiksi 1600-luvulla nykyisen Ahtilan ja Kokkolan kohdalla sekä
Tanilan paikkeilla. Myöhemmin syntyi asutusta Mäkipäähän ja Unnaanmäkeen.
Koulu, kirjasto, seuratalo ja työväentalo vanhojen maanteiden varressa ovat
olleet kylien aktiivisten asukkaiden yhteisiä paikkoja 1900-luvulla.
Kotilan Suttisen tilan nykyinen päärakennus on hyvä esimerkki Laitikkalan seudulle rakennetuista monista 1920-luvun taloista. Tuolloin suosittiin klassista muotokieltä. Taitekattoinen tiilitalo on rakennusmestari Julius Lehtosen suunnittelema. Heikkilän tilan pitkä punaiseksi maalattu rakennus on puolestaan 1800-luvun hämäläistalon kaunis esimerkki.
IV Kesänvieton ja Suomen Makukylän maisema
Yli sadan vuoden ajan
Laitikkalaan on tultu viettämään kesää. Osa tulijoista on viipynyt yhden
suvisen hetken ”kelliellen Kyllössä”,
toiset ovat tulleet aina uudestaan vuosikymmenestä toiseen. Emännät ovat
pitäneet vieraanvaraiset talot edustuskunnossa heitä varten.
Laitikkalan yritteliäisyys ja kesätunnelma ovat edelleen totta. Täällä Mennyttä täytyy tulkita isosti ja sen voi liittää nykyelämään. – Laitikkalassa on hyvän elämän rytmi.
Teksti perustuu Pälkäneen kunnan Kulttuuripalveluiden tuottaman opastetun kulttuurikävelyn ohjelmaan elokuussa 2020, oppaana toimi FM Jaakko Simola.
Lähteet ja kirjallisuus
Hovi, Sinikka (toim.) 2009: Kuiseman tanhuvilta. Jaakko Tamminen muistelee. Pälkäne, Laitikkalan nuorisoseura ry.
Kivelä, Anneli 2008: Laitikkalassa laadittu, Pälkäneellä päätetty. Pälkäne, Anneli Kivelä.
Kokkola, Helmi: Tilkkutäkki. 2. uudistettu painos. Pälkäne, Helmi Kokkola.
Kuuliala, Wiljo-Kustaa 1982: Vanhaa Pälkänettä. Toinen painos. Pälkäne, Pälkäne-Seura ry.
Pälkäneen historia I. Pälkäne, Pälkäneen kunta 1972.
Tapola, Päivi 2011: Rakentajan elämä. Georg Wilhelm Ismael Schreck. Vantaa, Kustannusosakeyhtiö Moreeni.
Uotila, Kirsti (toim.) 2006: Kyllön kylät. Muisteluksia Laitikkalasta ja Vuolijoelta. Pälkäne, Laitikkalan Nuorisoseura ry.