Pälkäneläisen maiseman kolme keskeistä elementtiä ovat avarat järvenselät, valoisat peltovainiot ja juhlavat harjuselänteet. Rannoille antavat pehmeän ilmeen tervalepät. alueella kasvaa myös lehmuksia. Peltomäkien tuomistot ja pihlajistot luovat myös vehmaita näkymiä. Kostianvirta ja Kyllönvirta ovat romanttisia jokimuodostelmia.
Rakennettu ympäristö on monimuotoista: vaikuttavat kirkkonäkymät, kirkonkylä, vanhat maalaistalot, kartanot, rantojen kesäasutus ja mäkipäiden pienet pirtit. Näissä maisemissa on ihmisen jälkiä tuhansien vuosien ajalta.
Sata vuotta sitten noin kymmentä pälkäneläistä suurta maatilaa saatettiin kutsua kartanoiksi. Ne olivat kaikkien tuntemia – monien paikkakuntalaisten työpaikkoja ja sivistyksen keskuksia, jotka oli helppo tunnistaa maisemassa lepäävistä komeista rakennusryhmistään ja puutarhoistaan. Nykyään kartanopihat eivät enää useinkaan ole osa maatilojen taloutta vaan yksityisten perheiden rakkaudella vaalimia koteja, jotka ovat samalla muistomerkkejä suomalaisen kulttuurin kehityksestä vuosisatojen kuluessa. Mitä kartanolla tarkoitetaan? Arkipuheessa kartanolla on usein yksinkertaisesti tarkoitettu maatilaa, jolla on suhteellisen paljon viljelysmaata ja metsää sekä huolellisesti hoidetut suuret asuin- ja talousrakennukset. Tarkempi näkökulma paljastaa erilaisia historiallisia järjestelmiä. Kartanoiden joukossa on keskiaikaisia suurmiestaloja, verovapauden saaneita säteritiloja ja aatelille annetuista läänityksistä syntyneitä suurtiloja sekä sotilasvirkataloja. Saman tilan historiassa voi olla