Pälkäneen pitäjänkeskus on valittu yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tämän alueen ytimessä on kirkonkylän Onkkaalanraitti.
Raitin historia kiinnostaa monia ihmisiä. Talojen tarinoiden kautta on helppo tutustua omaan kotiympäristöön, joka liittyy myös Suomen eri vaiheisiin. Kirkonkylässä, tien varressa asuneet ihmiset ovat kokeneet monenlaista – ja kylän läpi on kulkenut erilaisia matkalaisia. Talot puhuvat myös ihanteista, haaveista, osaamisesta ja kauneudentajusta.
Vielä 1980-luvulla lähes jokaisessa talossa oli jokin liike tai yhteistä toimintaa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin kyläläiset tiesivät hyvin, missä talossa asuu muurari, maalari, lääkäri, tuomari tai kauppias. Maatilojen ja jo kadonneiden vuokramökkien asukkaiden elämästä on kerätty muistitietoa. Maisemassa asumisen jäljet kantavat kuitenkin yli 1000 vuoden taakse.
Pälkäneen tori uudistettiin vuonna 2017. Lainamakasiinin, VPK:n kalustorakennuksen ja taksikopin jälkeen aukiolla on nyt uusi paviljonkimuotoinen torikatos.
Pälkäneen komea kirkko, joka rakennettiin Keiniänmäelle 1836-1839, on ensimmäisiä puhtaaksimuurattuja kirkkorakennuksia Suomessa.
Nuijantalon historia on täynnä paikallista juhlaa ja yhteisten asioiden hoitoa. Esimerkiksi Eino Leino on lausunut runojaan talon salissa.
”Tuhannen riemun kahvila” palveli aikoinaan asiakkaita raitin tutussa pienessä mökissä. Sata vuotta sitten pienet talot reunustivat kylän teitä ja kujia.
1920-luvun klassiset liiketalot tekivät Onkkaalasta kuin pienen idyllisen kaupungin. Raitin varren sireenit ja liisteaidat viimeistelivät kokonaisuuden.
Koulu on kertonut pitäjän sivistystyöstä yli sadan vuoden ajan. Työväentalon paikalla on nykyään uusi talo, mutta aatteiden historia kertoo vahvoista unelmista ja Suomen rakentamisesta. Kostianvirran silta rakennettiin betonista vuonna 1915. Aikoinaan se edustikin komeaa ja modernia rakentamistapaa.
Vuonna 1887 Emil Nervander kirjoitti matkaoppaassaan näin: ”Olemme nyt kuitenkin saapuneet Onkkaalaan ja istuutuneet odottaviin linjaalirattaisiin, jotka kelvollista vauhtia vievät meidät läpi melkoisen suuren ja hyvin rakennetun Pälkäneen kirkonkylän.” Edelleen kylässä on 1800-luvun lopun uusrenessanssihenkisiä tai nikkarityylisiä taloja, jugendia, 1920-luvun klassismia ja vanhempaa modernismia esimerkiksi 1950-luvulta. Nostalgiaa, romantiikkaa ja aineksia hyvään nykyelämään.
Teskti perustuu raitin opastukseen 2018. Oppaana toimi FM Jaakko Simola, tuottajana Pälkäneen kunnan Kulttuuritoimi.
Raitin historia kiinnostaa monia ihmisiä. Talojen tarinoiden kautta on helppo tutustua omaan kotiympäristöön, joka liittyy myös Suomen eri vaiheisiin. Kirkonkylässä, tien varressa asuneet ihmiset ovat kokeneet monenlaista – ja kylän läpi on kulkenut erilaisia matkalaisia. Talot puhuvat myös ihanteista, haaveista, osaamisesta ja kauneudentajusta.
Vielä 1980-luvulla lähes jokaisessa talossa oli jokin liike tai yhteistä toimintaa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin kyläläiset tiesivät hyvin, missä talossa asuu muurari, maalari, lääkäri, tuomari tai kauppias. Maatilojen ja jo kadonneiden vuokramökkien asukkaiden elämästä on kerätty muistitietoa. Maisemassa asumisen jäljet kantavat kuitenkin yli 1000 vuoden taakse.
Pälkäneen tori uudistettiin vuonna 2017. Lainamakasiinin, VPK:n kalustorakennuksen ja taksikopin jälkeen aukiolla on nyt uusi paviljonkimuotoinen torikatos.
Pälkäneen komea kirkko, joka rakennettiin Keiniänmäelle 1836-1839, on ensimmäisiä puhtaaksimuurattuja kirkkorakennuksia Suomessa.
Nuijantalon historia on täynnä paikallista juhlaa ja yhteisten asioiden hoitoa. Esimerkiksi Eino Leino on lausunut runojaan talon salissa.
”Tuhannen riemun kahvila” palveli aikoinaan asiakkaita raitin tutussa pienessä mökissä. Sata vuotta sitten pienet talot reunustivat kylän teitä ja kujia.
1920-luvun klassiset liiketalot tekivät Onkkaalasta kuin pienen idyllisen kaupungin. Raitin varren sireenit ja liisteaidat viimeistelivät kokonaisuuden.
Koulu on kertonut pitäjän sivistystyöstä yli sadan vuoden ajan. Työväentalon paikalla on nykyään uusi talo, mutta aatteiden historia kertoo vahvoista unelmista ja Suomen rakentamisesta. Kostianvirran silta rakennettiin betonista vuonna 1915. Aikoinaan se edustikin komeaa ja modernia rakentamistapaa.
Vuonna 1887 Emil Nervander kirjoitti matkaoppaassaan näin: ”Olemme nyt kuitenkin saapuneet Onkkaalaan ja istuutuneet odottaviin linjaalirattaisiin, jotka kelvollista vauhtia vievät meidät läpi melkoisen suuren ja hyvin rakennetun Pälkäneen kirkonkylän.” Edelleen kylässä on 1800-luvun lopun uusrenessanssihenkisiä tai nikkarityylisiä taloja, jugendia, 1920-luvun klassismia ja vanhempaa modernismia esimerkiksi 1950-luvulta. Nostalgiaa, romantiikkaa ja aineksia hyvään nykyelämään.
Teskti perustuu raitin opastukseen 2018. Oppaana toimi FM Jaakko Simola, tuottajana Pälkäneen kunnan Kulttuuritoimi.