Eletyt ja koetut tilat tulevat yhteisesti jaetuksi henkiseksi perinnöksi usein kirjoittamisen kautta. Käsitys Suomen eri paikkakunnista on luotu myös tekstin muodossa. Lukutaidon teemavuonna on luontevaa miettiä, mitä Pälkäneestä on kirjoitettu tai mistä käsin kirjoittajat ovat täällä katsoneet maailmaa.
Pälkäneen alueella on vieraillut kansallisen tason tunnettuja kirjailijoita ja runoilijoita. Esimerkiksi Eino Leino kirjoitti runoja kesävieraana sekä Mallasveden että Kukkian rannoilla. Täällä on myös syntynyt joukko kirjallisen ilmaisun ja suomalaisen ajattelun keskiössä olleita ihmisiä. Sanomalehtimies, runoilija ja kansansivistäjä Severi Nuormaan runot muistuttavat suomalaisen kulttuurin rakentamisen halusta. Joissakin kylissä on ollut kyläkirjailijoita, joiden teokset ovat avaimia paikalliseen kulttuuriin ja sen mikrohistoriaan. Innokkaat perinteen kerääjät ovat myös tehneet julkaisuja. Vanhanajan sivistyneistö puolestaan kirjoitti paikoista aktiivisesti päiväkirjoihin tai muistelmiin, kun he kulkivat pitäjän läpi tai viettivät täällä aikaa tarkkaillen paikallista asumista tai maisemaa turistin tai tutkijan katseella. - Miten Pälkäneen kylät elävät eri teoksissa? Mitä kirjailijayhteyksiä tutuilla paikoilla voi olla? Pälkäneveden ympärillä olevissa kylissä kuusi kirjailijaa ja heidän kuusi teostaan toimivat maamerkkeinä muiden tekijöiden ja teosten rinnalla.
I Aino Pälsi (1885-1951) syntyi Onkkaalan Anttilan taloon. Hänen romaaninsa Marketan ja Juhanin avioliitto (1942) perustuu suvun elämään Anttilassa sekä Kirruun Laurilassa ja kuvaa hyvin Pälkäneen kulttuuria 1800-luvun loppupuolella, erityisesti rustholli- ja kestikievaritalon piiristä nähtynä.
II Sappeen kylässä on säilynyt suullinen perimätieto, miten Jalmari Finne (1874-1938) innoittui Kyläjärvelle avautuvasta maisemasta käytyään hämäläisissä sukujuhlissa Luopioisten Haapamäessä Sappeen lähellä. Näin syntyi vuonna 1926 vielä joitakin vuosikymmeniä sitten yleisesti tunnettu maakuntalaulu, vaikka Finne omisti sen Adèle Meurmanille ja se valmistui kirjoittajan mukaan Kangasalan Liuksialassa. HÄME-laulu alkaa sanoin: Sua katson synnyinseutu, sa kallis Hämeenmaa. Sanat: Jalmari Finne Sävel: Toivo Palmroth
III Sappeen entinen koulu on vireän kylän kulttuurikeskus. Siellä toimii vilkkaasti myös Pälkäneen kirjaston yksi lainausasema. Talo on rakennusmestari Heikki Tiitolan suunnittelema, ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1923. Omakustannekirjailija Tauno Sairialan (1935-1996) entinen talo on koulun vieressä. Hän eli hyvin vaatimattomasti ja kuvasi kirjoissaan pienten kylien tai takamaiden karua elämää (esim. Onnellinen köyhyys, 1973, toinen uusittu painos 1988). Hän toimi omalla tavallaan välittämättä yhteiskunnan normeista. Sairiala testamenttasi omaisuuttaan Pälkäneen kunnalle ja näistä varoista kulttuuritoimi jakaa vuosittain Tauno Sairiala -kulttuuripalkintoja.
IV Monologiromaanisarja Juho (1998-2001) on Juhani Syrjän (1943-) laaja kuvaus miehen kasvusta ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä 1900-luvulla. Suuren suvun tarinan yhtenä lähtöpaikkana on Pälkäneen Vimmunkulma. Teos kuvaa hyvin paikallista ajattelun ja puhumisen tapaa sekä työn muutosta. V Hella Wuolijoen (omaa sukua Murrik, 1886-1954) Niskavuori-näytelmien (1936-1952) vuorosanoista on tullut kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta. Hänen hahmojensa perusongelmiin voi samaistua myös nykyihminen ja henkilöiden sanavalmiudessa on jotakin sydänhämäläiselle mentaliteetille tunnusomaista herkkyyttä ja voimaa. Hella Wuolijoki toi näytelmiinsä rohkeasti miehensä suvun asetelmia sekä lähiympäristön nimiä ja elämäntilanteita. Vaikka Wuolijoen kartano on Hauhon puolella, on Vuolijoen kylä Pälkäneellä. Suvulla on samoin ollut perheyhteyksiä pitäjään.
VI Ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija oli Theodolinda Hahnsson (Yrjö-Koskinen, omaa sukua Limón, 1838-1919). Hän oli kirkkoherra Karl Magnus Limónin tytär ja kasvoi noin kymmenvuotiaasta aikuiseksi Pälkäneen pappilassa. Hänen ihanteellista maailmankuvaansa edustaa esim. Huutolaiset-teoksessa (1887) oleva Hely-tytön toteamus Pälkäneen kirkossa: ” Jos tämmöisessä paikassa asuisi ja kävisi tällaisessa kirkossa, niin eiköhän ihminen parempana pysyisi”. Pappilan nykyinen päärakennus valmistui Theodolindan asuessa Pälkäneellä. Pälkäneen kylistä syntyy jatkuvasti uusia kirjoja, jotka sitovat yhteen paikkojen muistoja ja nykyajan sydänhämäläisen elämänkirjon sekä antavat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiä näistä aineksista. Uusimmat teokset ovat kuluvalta vuodelta 2019.
- Teksti perustuu Kirjailijoiden kylät -retken ohjelmaan heinäkuussa 2019. Oppaana toimi FM Jaakko Simola, tuottajana Pälkäneen kunnan Kulttuuritoimi.
Pälkäneen alueella on vieraillut kansallisen tason tunnettuja kirjailijoita ja runoilijoita. Esimerkiksi Eino Leino kirjoitti runoja kesävieraana sekä Mallasveden että Kukkian rannoilla. Täällä on myös syntynyt joukko kirjallisen ilmaisun ja suomalaisen ajattelun keskiössä olleita ihmisiä. Sanomalehtimies, runoilija ja kansansivistäjä Severi Nuormaan runot muistuttavat suomalaisen kulttuurin rakentamisen halusta. Joissakin kylissä on ollut kyläkirjailijoita, joiden teokset ovat avaimia paikalliseen kulttuuriin ja sen mikrohistoriaan. Innokkaat perinteen kerääjät ovat myös tehneet julkaisuja. Vanhanajan sivistyneistö puolestaan kirjoitti paikoista aktiivisesti päiväkirjoihin tai muistelmiin, kun he kulkivat pitäjän läpi tai viettivät täällä aikaa tarkkaillen paikallista asumista tai maisemaa turistin tai tutkijan katseella. - Miten Pälkäneen kylät elävät eri teoksissa? Mitä kirjailijayhteyksiä tutuilla paikoilla voi olla? Pälkäneveden ympärillä olevissa kylissä kuusi kirjailijaa ja heidän kuusi teostaan toimivat maamerkkeinä muiden tekijöiden ja teosten rinnalla.
I Aino Pälsi (1885-1951) syntyi Onkkaalan Anttilan taloon. Hänen romaaninsa Marketan ja Juhanin avioliitto (1942) perustuu suvun elämään Anttilassa sekä Kirruun Laurilassa ja kuvaa hyvin Pälkäneen kulttuuria 1800-luvun loppupuolella, erityisesti rustholli- ja kestikievaritalon piiristä nähtynä.
II Sappeen kylässä on säilynyt suullinen perimätieto, miten Jalmari Finne (1874-1938) innoittui Kyläjärvelle avautuvasta maisemasta käytyään hämäläisissä sukujuhlissa Luopioisten Haapamäessä Sappeen lähellä. Näin syntyi vuonna 1926 vielä joitakin vuosikymmeniä sitten yleisesti tunnettu maakuntalaulu, vaikka Finne omisti sen Adèle Meurmanille ja se valmistui kirjoittajan mukaan Kangasalan Liuksialassa. HÄME-laulu alkaa sanoin: Sua katson synnyinseutu, sa kallis Hämeenmaa. Sanat: Jalmari Finne Sävel: Toivo Palmroth
III Sappeen entinen koulu on vireän kylän kulttuurikeskus. Siellä toimii vilkkaasti myös Pälkäneen kirjaston yksi lainausasema. Talo on rakennusmestari Heikki Tiitolan suunnittelema, ja koulu aloitti toimintansa syksyllä 1923. Omakustannekirjailija Tauno Sairialan (1935-1996) entinen talo on koulun vieressä. Hän eli hyvin vaatimattomasti ja kuvasi kirjoissaan pienten kylien tai takamaiden karua elämää (esim. Onnellinen köyhyys, 1973, toinen uusittu painos 1988). Hän toimi omalla tavallaan välittämättä yhteiskunnan normeista. Sairiala testamenttasi omaisuuttaan Pälkäneen kunnalle ja näistä varoista kulttuuritoimi jakaa vuosittain Tauno Sairiala -kulttuuripalkintoja.
IV Monologiromaanisarja Juho (1998-2001) on Juhani Syrjän (1943-) laaja kuvaus miehen kasvusta ja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä 1900-luvulla. Suuren suvun tarinan yhtenä lähtöpaikkana on Pälkäneen Vimmunkulma. Teos kuvaa hyvin paikallista ajattelun ja puhumisen tapaa sekä työn muutosta. V Hella Wuolijoen (omaa sukua Murrik, 1886-1954) Niskavuori-näytelmien (1936-1952) vuorosanoista on tullut kaikkien suomalaisten yhteistä omaisuutta. Hänen hahmojensa perusongelmiin voi samaistua myös nykyihminen ja henkilöiden sanavalmiudessa on jotakin sydänhämäläiselle mentaliteetille tunnusomaista herkkyyttä ja voimaa. Hella Wuolijoki toi näytelmiinsä rohkeasti miehensä suvun asetelmia sekä lähiympäristön nimiä ja elämäntilanteita. Vaikka Wuolijoen kartano on Hauhon puolella, on Vuolijoen kylä Pälkäneellä. Suvulla on samoin ollut perheyhteyksiä pitäjään.
VI Ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija oli Theodolinda Hahnsson (Yrjö-Koskinen, omaa sukua Limón, 1838-1919). Hän oli kirkkoherra Karl Magnus Limónin tytär ja kasvoi noin kymmenvuotiaasta aikuiseksi Pälkäneen pappilassa. Hänen ihanteellista maailmankuvaansa edustaa esim. Huutolaiset-teoksessa (1887) oleva Hely-tytön toteamus Pälkäneen kirkossa: ” Jos tämmöisessä paikassa asuisi ja kävisi tällaisessa kirkossa, niin eiköhän ihminen parempana pysyisi”. Pappilan nykyinen päärakennus valmistui Theodolindan asuessa Pälkäneellä. Pälkäneen kylistä syntyy jatkuvasti uusia kirjoja, jotka sitovat yhteen paikkojen muistoja ja nykyajan sydänhämäläisen elämänkirjon sekä antavat mahdollisuuden rakentaa omaa identiteettiä näistä aineksista. Uusimmat teokset ovat kuluvalta vuodelta 2019.
- Teksti perustuu Kirjailijoiden kylät -retken ohjelmaan heinäkuussa 2019. Oppaana toimi FM Jaakko Simola, tuottajana Pälkäneen kunnan Kulttuuritoimi.