Siirry pääsisältöön

1930-luvun komeita maalaistaloja

Pälkäneen ja lähikuntien 1930-luvulla rakennettuja komeita maalaistalojen päärakennuksia on osattu arvostaa vielä vähän. Tyypillistä näille taloille on kahden kuistin ja satulakaton keskellä olevan poikkipäädyn yhdistelmä, kuusi- ja yhdeksänruutuiset ikkunat sekä usein peiterimalaudoitus. Nämä rakennukset ovat suhteellisen leveitä ja niissä voi olla korkeahko perustus kellareineen. Talot on nykyään maalattu usein keltaisen eri sävyillä. Kattoja on uusittu vuosikymmenien aikana tiili- ja peltikattojen ollessa nyt tavallisia.

Sisällä on 5 - 10 huonetta: kenties olohuone, ruokasali, arkisempana olohuoneena pirtti ja keittiö sekä makuuhuoneita alakerrassa ja vintin yhteydessä. Tiukka symmetria ja asiallisuus leimaa rakennusta monin tavoin.

Puutarhat ovat olleet kiinteä osa näiden talojen pihan muotoa.


Lähteet ja kirjallisuus

Suuri maatilakirja. Lantgårdar i Finland V. Hämeen lääni. Helsinki, Kustannustuote Oy.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanoelämää Pälkäneellä

Sata vuotta sitten noin kymmentä pälkäneläistä suurta maatilaa saatettiin kutsua kartanoiksi. Ne olivat kaikkien tuntemia – monien paikkakuntalaisten työpaikkoja ja sivistyksen keskuksia, jotka oli helppo tunnistaa maisemassa lepäävistä komeista rakennusryhmistään ja puutarhoistaan. Nykyään kartanopihat eivät enää useinkaan ole osa maatilojen taloutta vaan yksityisten perheiden rakkaudella vaalimia koteja, jotka ovat samalla muistomerkkejä suomalaisen kulttuurin kehityksestä vuosisatojen kuluessa. Mitä kartanolla tarkoitetaan? Arkipuheessa kartanolla on usein yksinkertaisesti tarkoitettu maatilaa, jolla on suhteellisen paljon viljelysmaata ja metsää sekä huolellisesti hoidetut suuret asuin- ja talousrakennukset. Tarkempi näkökulma paljastaa erilaisia historiallisia järjestelmiä. Kartanoiden joukossa on keskiaikaisia suurmiestaloja, verovapauden saaneita säteritiloja ja aatelille annetuista läänityksistä syntyneitä suurtiloja sekä sotilasvirkataloja. Saman tilan historiassa voi olla

Kesähuviloita ja huvilatyylisiä taloja

Haanloukkaan huvilan kuisti 2020 1900-luvun alussa muutamat perheet, jotka asuivat välillä kaupungissa mutta joilla oli sukusiteitä Pälkäneelle tai muuta kiinnostusta, rakensivat kesähuviloita järvien rannoille. Kesää haluttiin viettää tutuissa maisemissa. Näillä paikoilla oli romanttisia nimiä kuten Rantapirtti, Tuulensuu, Revonristi tai Tuutuniemi. Tyyliä leimaa jugend ja suunnittelijoiden joukossa on ainakin tunnettu arkkitehti Wivi Lönn. Varsinkin 1910- ja 1920-luvuilla kirkonkylään Onkkaalaan rakennettiin huvilatyylisiä asuintaloja. Monet niistä ovat harjun jatkeen länsirinteellä katsoen kohti Mallasveden selkää. Talot ovat tonttien keskellä ja pihoissa on ollut puutarhoja. Verhon huvila lienee yksi vanhimpia, koska pääosa siitä on 1800-luvulta, mutta muuten rakentaminen ajoittuu enemmän 1900-luvun puolelle. Taitekattoisten rakennusten päädyt ovat järven suuntaan, muiden pitkä seinä on kohti rantaa. Näilläkin taloilla on ollut mielenkiintoisia nimiä kuten Haanloukas tai Pöllö

Kirkonkylä Onkkaala I

Pälkäneen pitäjänkeskus on valittu yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tämän alueen ytimessä on kirkonkylän Onkkaalanraitti. Raitin historia kiinnostaa monia ihmisiä. Talojen tarinoiden kautta on helppo tutustua omaan kotiympäristöön, joka liittyy myös Suomen eri vaiheisiin. Kirkonkylässä, tien varressa asuneet ihmiset ovat kokeneet monenlaista – ja kylän läpi on kulkenut erilaisia matkalaisia. Talot puhuvat myös ihanteista, haaveista, osaamisesta ja kauneudentajusta. Vielä 1980-luvulla lähes jokaisessa talossa oli jokin liike tai yhteistä toimintaa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin kyläläiset tiesivät hyvin, missä talossa asuu muurari, maalari, lääkäri, tuomari tai kauppias. Maatilojen ja jo kadonneiden vuokramökkien asukkaiden elämästä on kerätty muistitietoa. Maisemassa asumisen jäljet kantavat kuitenkin yli 1000 vuoden taakse. Pälkäneen tori uudistettiin vuonna 2017. Lainamakasiinin, VPK:n kalustorakennuksen ja taksikopin jälkeen auk