Huntilan kylä on tunnettu suoraseinäisestä linnavuorestaan, jonka maisemaan on mukava tehdä pieni kesäretki esimerkiksi polkupyörällä häiritsemättä luonnon rauhaa. Vuorta pidetään rautakautisena mäkilinnana, jonka huippu kohoaa 25 metriä Pälkäneveden pinnan yläpuolelle. Pystysuora kallioseinämä näyttää hurjalta, mutta pellon puolella oleva rinne vallituksineen on siihen verrattuna loivahko. Jyrkänteen alla on rauhoitettu rantalehto. Esihistoriallisen kohteen lisäksi matkalla voi nauttia sitä ympäröivistä kulttuurimaisemista.
Pälkäneen Pohjalahden ja Kangasalan Kaukolan naapurissa oleva pieni ja hiljainen kylä, jonka läpi kuljetaan Parinsaloon, voi olla monelle pälkäneläiselle täysin vieras. Paikallishistorian näkökulmista Huntila on kuitenkin ollut mielenkiintoinen paikka. Esimerkiksi Haroilan talo oli 1600-luvun lopulta alkaen yksi ratsumiehen varustaneista rustholleista pitäjässä, ja myöhemmin kesävieraat ovat viihtyneet tutuilla rannoilla pitkään. Helsingin yliopistossa uransa tehnyt professori Matti Rissanen (1937 - 2018) vietti kesiään täällä monta kymmentä vuotta.
Kylän tunnelmallinen rakennusperintö vie kulkijan ajassa aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Ylitalon toisen asuinrakennuksen ikkunat ovat kaunis esimerkki. Pienemmät ruudut ikkunan yläosassa, alaspäin leviävät listat sekä laudan pinnassa olevat ympyrät ja viivat ovat jugendin piirteitä. Näiden ikkunoiden takaa kesän viettäjät ovat voineet katsoa linnavuoren suuntaan.
Heikkilän talon tytär Vilhelmiina solmi avioliiton Pälkäneen kunnan rakennusmestari Julius Lehtosen kanssa. Hänen työnsä näkyi myös vaimon kotitalon rakennuksissa. Satakunta vuotta sitten syntyneiden uudempien tilojen talouskeskukset ovat lähempänä Pohjalahden kylän rajaa eivätkä näy vanhaan kyläkeskukseen.
Kotoisissa näkymissä on täällä jotakin jylhän juhlallista. Alueella on kyykäärmeitä, joten retkeilijän kannattaa olla tietoinen niistä.