"Soutajien tarinat ovat lyhentäneet pitkää matkaa, jonka aikana meillä lähes koko ajan on ollut näköpiirissämme tiilestä rakennettu Pälkäneen uusi kirkko, joka seisoo kuin merimerkki edessämme selän koillisrannalla", kirjoitti Emil Nervander matkakuvauksessaan vuonna 1887. Hänen näkymänsä oli Mallasvedeltä Valkeakosken suunnasta.
Pälkäneen kirkko valmistui vuonna 1839, mutta saattaa vaikuttaa nuoremmalta. Syy on materiaalissa ja tornin muodossa. Uusklassinen kirkko on ilmeisesti ensimmäinen 1800-luvun puhtaaksimuurattu kirkkorakennus Suomessa. Limityksenä on vuorolimitys. Puhtaaksimuurausta harrastettiin Suomessa tätä ennen lähinnä keskiajalla. Tiiltä ei siis ole peitetty rappauksella. Tästä tuli yleisempää vasta uusgoottilaisten kirkkojen myötä vuosisadan jälkipuoliskolla.
Kirkon torni rakennettiin uudestaan vuonna 1897, jolloin sen muoto muuttui. Alkuperäinen pyöreä muoto vaihtui terävähuippuiseksi arkkitehti Georg Schreckin suunnitelman mukaisesti. Uusi muoto vie samoin tyylin tulkinnan kohti uusgotiikkaa.
1800-luvulla kirkon maisema oli melko avoin. Nykyään ovelta ei enää voi nähdä suoraan molemmille suurille järville. Torni kuitenkin näkyy edelleen monen ihmisen arkimaisemaan. Hieno näkymä sitä kohti on myös Syrjänharjuntieltä.
Kirkon ja Pälkäneen pappilan välillä voi myös huomata eräänlaisen maisemallisen akselin. Pappila on sijainnut samalla paikalla keskiajalta lähtien. Tie kulkee luontevasti kaarrellen kirkonkylässä, mutta myöhäisempiren tyylisen pappilan kuistilta voi edelleen nähdä kirkon tornin.
Sydän-Hämeen kirkot ovat osa hienoa eri-ikäisten kirkkorakennusten sarjaa, jota voi seurata vanhan maantien mukaisesti. Hämeenlinnasta Tampereelle kulkiessa on mahdollisuus kokea sekä keskiaikaisia, 1700-luvun ja 1800-luvun lopun juhlavia pyhäkköjä uusklassisten lisäksi. Hattulan ja Messukylän uudet kirkot ovat Pälkäneen lailla punatiilisiä. Hauhon kirkon kellotapulissa on myös paljon samaa.
Jatko tulossa...
Lähteet
Kaila, Panu 1997: Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. Porvoo, Werner Söderström Osakeyhtiö.
Nervander, Emil 2001: Hämeen järville ja harjuille. Neljän päivän matka Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Suomentanut ja toimittanut Sampo Honkala. Helsinki, Suomlaisen Kirjallisuuden Seura.