Siirry pääsisältöön

Museotalo paikallisen rakennusperinteen esimerkkinä


Pälkäneen Mälkilän kylässä sijaitsee Alkmanin talo. Se on entisen Alkman-Kämpin tilan tai myöhemmin Salinmäen tilan museoitu pihapiiri. 

Sydän-Hämeessä monista maatiloista on käytetty eri nimiä historian eri vaiheissa. Varsinkin kun kylässä on ollut kaksi samannimistä maatilataloutta, omistajan sukunimen lisääminen etuliitteeksi on helpottanut tilojen erottamista puheessa. Näin on myös museotalon kohdalla. Alkman-suku omisti tilaa ja kylässä oli toinenkin Kämppi-niminen talo. Salinmäki on tilan nimenä uudempi. Museotalon pohjoispuolinen mäki on nimetty Salinmäeksi esimerkiksi eräässä Mälkilän kylän isojakokartassa. 

Tilan rakennuksista on jäljellä päärakennus, sauna, piha-aitta ja viljamakasiini. Muut talouden kannalta olennaiset rakennukset on purettu jo vuosikymmeniä sitten. Museoon on myöhemmin siirretty vilja-aitta Kaitamon kylästä. 

Päärakennus on 1800-luvulta. Siinä on pirtti, eteinen, keittiö ja kaksi kamaria sekä lasikuisti. Pirttiosan hirret ovat selvästi vanhempia kuin muu osa talosta. 

Museon kokoelmassa olevassa vanhassa maalauksessa näkyy päärakennuksen aikaisempi ilme. Siinä oli matalampi katto, ulkoseinät olivat vuoraamatonta harmaata hirttä, ikkunanpuitteet oli maalattu keltaiseksi ja kuisti oli ristikkokaiteinen avokuisti. 

Talo korjattiin 1930-luvun taitteessa: nyt katto on jyrkempi, seinät on vuorattu peiterimalaudoituksella ja rakennuksessa on lasikuisti. Alkuperäinen peiteriman muoto on samanlainen kuin naapuriin samoihin aikoihin rakennetussa koulutalossa. Uusi seinälaudoitus oli alun perin keltainen, mutta museotalo maalattiin punaiseksi 1970-luvun lopussa. 

Piha-aitta on kolmihuoneinen rakennus, joka on maalattu ns. italianpunaisella keittomaalilla. Kattona on ollut jo pitkään kolmiorimoin toteutettu huopakatto, mutta aikaisemmin materiaalina on ollut päre. Tulotien varressa on komea, kaksikerroksinen viljamakasiini. Se on hirsirakennus, mutta seinäpinta on ulkoa vuorattu päreellä, päädyt ovat lautaa. 

Navetta, riihi, paja sekä muita tilan rakennuksia on purettu jo vuosikymmeniä sitten. 
 
Museopihapiiri kertoo hyvin 1900-luvun alkupuolen rakentamisesta ja asumisesta Sydän-Hämeessä. Rakennuksissa on myös kerroksellisuutta, eri aikojen lisäyksiä tai korjauksia.  
 
Kuvassa talon saunarakennus. 

Museotoiminnasta vastaa Pälkäne-Seura ry.

Lähteet ja kirjallisuus


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanoelämää Pälkäneellä

Sata vuotta sitten noin kymmentä pälkäneläistä suurta maatilaa saatettiin kutsua kartanoiksi. Ne olivat kaikkien tuntemia – monien paikkakuntalaisten työpaikkoja ja sivistyksen keskuksia, jotka oli helppo tunnistaa maisemassa lepäävistä komeista rakennusryhmistään ja puutarhoistaan. Nykyään kartanopihat eivät enää useinkaan ole osa maatilojen taloutta vaan yksityisten perheiden rakkaudella vaalimia koteja, jotka ovat samalla muistomerkkejä suomalaisen kulttuurin kehityksestä vuosisatojen kuluessa. Mitä kartanolla tarkoitetaan? Arkipuheessa kartanolla on usein yksinkertaisesti tarkoitettu maatilaa, jolla on suhteellisen paljon viljelysmaata ja metsää sekä huolellisesti hoidetut suuret asuin- ja talousrakennukset. Tarkempi näkökulma paljastaa erilaisia historiallisia järjestelmiä. Kartanoiden joukossa on keskiaikaisia suurmiestaloja, verovapauden saaneita säteritiloja ja aatelille annetuista läänityksistä syntyneitä suurtiloja sekä sotilasvirkataloja. Saman tilan historiassa voi olla

Kesähuviloita ja huvilatyylisiä taloja

Haanloukkaan huvilan kuisti 2020 1900-luvun alussa muutamat perheet, jotka asuivat välillä kaupungissa mutta joilla oli sukusiteitä Pälkäneelle tai muuta kiinnostusta, rakensivat kesähuviloita järvien rannoille. Kesää haluttiin viettää tutuissa maisemissa. Näillä paikoilla oli romanttisia nimiä kuten Rantapirtti, Tuulensuu, Revonristi tai Tuutuniemi. Tyyliä leimaa jugend ja suunnittelijoiden joukossa on ainakin tunnettu arkkitehti Wivi Lönn. Varsinkin 1910- ja 1920-luvuilla kirkonkylään Onkkaalaan rakennettiin huvilatyylisiä asuintaloja. Monet niistä ovat harjun jatkeen länsirinteellä katsoen kohti Mallasveden selkää. Talot ovat tonttien keskellä ja pihoissa on ollut puutarhoja. Verhon huvila lienee yksi vanhimpia, koska pääosa siitä on 1800-luvulta, mutta muuten rakentaminen ajoittuu enemmän 1900-luvun puolelle. Taitekattoisten rakennusten päädyt ovat järven suuntaan, muiden pitkä seinä on kohti rantaa. Näilläkin taloilla on ollut mielenkiintoisia nimiä kuten Haanloukas tai Pöllö

Kirkonkylä Onkkaala I

Pälkäneen pitäjänkeskus on valittu yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tämän alueen ytimessä on kirkonkylän Onkkaalanraitti. Raitin historia kiinnostaa monia ihmisiä. Talojen tarinoiden kautta on helppo tutustua omaan kotiympäristöön, joka liittyy myös Suomen eri vaiheisiin. Kirkonkylässä, tien varressa asuneet ihmiset ovat kokeneet monenlaista – ja kylän läpi on kulkenut erilaisia matkalaisia. Talot puhuvat myös ihanteista, haaveista, osaamisesta ja kauneudentajusta. Vielä 1980-luvulla lähes jokaisessa talossa oli jokin liike tai yhteistä toimintaa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin kyläläiset tiesivät hyvin, missä talossa asuu muurari, maalari, lääkäri, tuomari tai kauppias. Maatilojen ja jo kadonneiden vuokramökkien asukkaiden elämästä on kerätty muistitietoa. Maisemassa asumisen jäljet kantavat kuitenkin yli 1000 vuoden taakse. Pälkäneen tori uudistettiin vuonna 2017. Lainamakasiinin, VPK:n kalustorakennuksen ja taksikopin jälkeen auk