Siirry pääsisältöön

Käsityöläiset maisemassa

Sukututkimusharrastus on antoisaa: sen myötä paikkakunnan ja koko Suomen historiasta tulee 

elävää ja läheistä. Harrastaja voi oppia menneisyyden elämäntavoista ja toimeentulosta. Äitini 

tekemä yksittäinen huomio kotipaikkani asukkaista Pälkäneen seurakunnan rippikirjoissa antoi 

lähtökohdan löytää uutta tietoa esimerkiksi 1700-luvun ammatinharjoittajista pitäjässä.

 

Huhtioisten kylän Simolassa asui Erkki Matinpoika -nimisen isännän aikana myös pitäjän-

räätäli Clemet Mårtensson, joka ei ole minulle sukua. Nimen kirjoitusasu vaihtelee eri arkistolähteissä

 ajalle tyypilliseen tapaan, välillä muoto on Clemens. Hän oli syntynyt Kangasalan Vatialan kylän 

Lemmettylän talon tulevaan isäntäperheeseen vuonna 1739, kun perhe asui vielä Messukylässä Niskan torpassa. 

Hänen äitinsä oli Vatialan Lemettylästä. Pälkäneelle Klemetti muutti Kangasalta – Porin läänistä 

– vuonna 1770. Tässä historian vaiheessa lääninraja kulki näin lähellä. 

 

1700-luvulla käsityöläisammattien harjoittaminen ei ollut vapaata. Elinkeinovapaus tuli Suomessa 

voimaan vasta vuonna 1879. Kartanoissa saattoi olla osaavia tekijöitä palkattuina ammattilaisina, 

mutta maaseutupitäjän laajemmalla alueella uuden yrittäjän oli anottava lupaa maaherralta. Clemet

 oli Painon ja Seitsiön kylien räätäli. Alueen asukkaat olivat jo vuoden 1768 syyskäräjillä, jotka 

pidettiin Uskilan kylän Mäntsän talossa, anoneet kihlakunnanoikeudelta omaa räätäliä. Clemet 

Mårtensson osoitti lisäksi toimeen vaadittavan hyvän osaamistasonsa mestarinsa todistuksella. 

Kun kihlakunnanoikeus oli suhtautunut asiaan myönteisesti, Clemet saattoi anoa toiminnalleen luvan

 edelleen lääninhallinnosta.

 

Räätälimme meni naimisiin piika Maria Johansdotterin kanssa vuonna 1780 ja hän kuoli Mälkilän 

kylän Ässälän talon isäntänä vuonna 1806. Vaikka mainitut lähteet kertovat

 miehen elämästä vain keskeisimmät tosiasiat, on mielenkiintoista kuvitella, miten hän eli, asui ja 

työskenteli. Tai millaisia vaatteita hän toimialueensa asiakkaille valmisti? 


Lähteet

 

https://www.geni.com/people/Lemetti-Ässä/6000000064782559973

Kangasalan ja Pälkäneen seurakuntien arkistot

Kansallisarkisto, Hämeenlinnan toimipiste

 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kartanoelämää Pälkäneellä

Sata vuotta sitten noin kymmentä pälkäneläistä suurta maatilaa saatettiin kutsua kartanoiksi. Ne olivat kaikkien tuntemia – monien paikkakuntalaisten työpaikkoja ja sivistyksen keskuksia, jotka oli helppo tunnistaa maisemassa lepäävistä komeista rakennusryhmistään ja puutarhoistaan. Nykyään kartanopihat eivät enää useinkaan ole osa maatilojen taloutta vaan yksityisten perheiden rakkaudella vaalimia koteja, jotka ovat samalla muistomerkkejä suomalaisen kulttuurin kehityksestä vuosisatojen kuluessa. Mitä kartanolla tarkoitetaan? Arkipuheessa kartanolla on usein yksinkertaisesti tarkoitettu maatilaa, jolla on suhteellisen paljon viljelysmaata ja metsää sekä huolellisesti hoidetut suuret asuin- ja talousrakennukset. Tarkempi näkökulma paljastaa erilaisia historiallisia järjestelmiä. Kartanoiden joukossa on keskiaikaisia suurmiestaloja, verovapauden saaneita säteritiloja ja aatelille annetuista läänityksistä syntyneitä suurtiloja sekä sotilasvirkataloja. Saman tilan historiassa voi olla

Kesähuviloita ja huvilatyylisiä taloja

Haanloukkaan huvilan kuisti 2020 1900-luvun alussa muutamat perheet, jotka asuivat välillä kaupungissa mutta joilla oli sukusiteitä Pälkäneelle tai muuta kiinnostusta, rakensivat kesähuviloita järvien rannoille. Kesää haluttiin viettää tutuissa maisemissa. Näillä paikoilla oli romanttisia nimiä kuten Rantapirtti, Tuulensuu, Revonristi tai Tuutuniemi. Tyyliä leimaa jugend ja suunnittelijoiden joukossa on ainakin tunnettu arkkitehti Wivi Lönn. Varsinkin 1910- ja 1920-luvuilla kirkonkylään Onkkaalaan rakennettiin huvilatyylisiä asuintaloja. Monet niistä ovat harjun jatkeen länsirinteellä katsoen kohti Mallasveden selkää. Talot ovat tonttien keskellä ja pihoissa on ollut puutarhoja. Verhon huvila lienee yksi vanhimpia, koska pääosa siitä on 1800-luvulta, mutta muuten rakentaminen ajoittuu enemmän 1900-luvun puolelle. Taitekattoisten rakennusten päädyt ovat järven suuntaan, muiden pitkä seinä on kohti rantaa. Näilläkin taloilla on ollut mielenkiintoisia nimiä kuten Haanloukas tai Pöllö

Kirkonkylä Onkkaala I

Pälkäneen pitäjänkeskus on valittu yhdeksi valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Tämän alueen ytimessä on kirkonkylän Onkkaalanraitti. Raitin historia kiinnostaa monia ihmisiä. Talojen tarinoiden kautta on helppo tutustua omaan kotiympäristöön, joka liittyy myös Suomen eri vaiheisiin. Kirkonkylässä, tien varressa asuneet ihmiset ovat kokeneet monenlaista – ja kylän läpi on kulkenut erilaisia matkalaisia. Talot puhuvat myös ihanteista, haaveista, osaamisesta ja kauneudentajusta. Vielä 1980-luvulla lähes jokaisessa talossa oli jokin liike tai yhteistä toimintaa. Muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin kyläläiset tiesivät hyvin, missä talossa asuu muurari, maalari, lääkäri, tuomari tai kauppias. Maatilojen ja jo kadonneiden vuokramökkien asukkaiden elämästä on kerätty muistitietoa. Maisemassa asumisen jäljet kantavat kuitenkin yli 1000 vuoden taakse. Pälkäneen tori uudistettiin vuonna 2017. Lainamakasiinin, VPK:n kalustorakennuksen ja taksikopin jälkeen auk