Joenmutkassa nykyisen uimalaitoksen kohdalla oli laivalaituri, ja laivamakasiini on vieläkin paikoillaan. _ _ _Oli kesäpäivän suuri tapaus hiljaisessa kirkonkylässä, kun valkea laiva iltapäivällä saapui Kostianjoen rantaan. Kaikki, jotka suinkin ehtivät, riensivät rantaan tapausta todistamaan.
Näin muisteli Verna Nukarinen kesänviettoa vuonna 1914 julkaisussa Pälkäneen joulu 1956. Sydän-Hämeessä tunnelmalliset virtapaikat ovat kulttuurihistorian ja nykypäivän solmukohtia. Kostianvirralla on poikkeuksellisen huikaiseva tarina 1600-luvun alusta aina meidän aikaamme asti. Virran miljöössä yhdistyy ainutlaatuinen maantiede, Ruotsin valtakunnan sotahistoria sekä paikallinen asutus-, teollisuus-, kulttuuri- ja rakennushistoria. Noin 2 km pitkä Kostianvirta sijaitsee Pälkäneen pitäjänkeskuksen alueella, joka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Kostianvirta syntyi maankohoamisilmiön seurauksena vuonna 1604, kun Pälkänevesi puhkaisi itselleen uuden lasku-uoman Mallasveteen. Aiemmin virran kohdalla oli vain pieni koskipaikka, Hikiän- tai Hykiänkoski. Pälkäneveden pinta laski nopeasti useita metrejä Mallasveden tasolle, kun tulvavesi purkautui useiden viikkojen ajan voimalla toisesta järvestä toiseen. Ennen tätä luonnonmullistusta Pälkänevesi oli laskenut Iharinsalmen kautta Längelmäveteen ja sen vanhan lasku-uoman Sarsanvirran kautta edelleen Roineeseen. Längelmävesi alkoi nyt laskea Iharinkosken kautta Pälkäneveteen. Tämä johti puolestaan Sarsanvirran kuivumiseen. Jääkauden synnyttämän maankohoamisen aiheuttama, mutta poikkeuksellisen nopea ja dramaattinen maisemanmuutos on ollut teemana monissa kirjallisissa esityksissä vuosisatojen ajan. Se oli jo omana aikanaan suuri tapaus, jota esimerkiksi piispa Eerik Sorolainen käsitteli adventtisaarnassaan. Tieto paikallisista maailmanlopun kokemuksista levisi myös muualle Eurooppaan.
Vuonna 1713 Pälkäneellä käytiin Ruotsin ja Venäjän välinen Kostianvirran taistelu. Se oli osa suurta Pohjan sotaa (1700 – 1721). Venäläiset pitivät tätä voittamaansa taistelua sodan yhtenä ratkaisupaikkana Suomessa. Syksyinen virta oli kova tilanne tuhansille sotilaille. Venäjän joukot onnistuivat kuitenkin ylittämään Mallasveden ja pääsemään sivusta joen puolustusrintaman ohi. Kansan suullinen perimätieto on säilyttänyt muistikuvia paikallisten asukkaiden elämästä samoihin aikoihin. Aseellinen suuri operaatio tuotti virran maisemasta myös kartta-aineistoa, jota on edelleen mielenkiintoista tutkia. Taistelun muistomerkki-alueella voi eläytyä siihen, mitä täällä tapahtui yli 300 vuotta sitten. Rantapenkereille kaivettujen varustusten katsominen tuo historian kouriintuntuvasti tähän päivään.
1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen aikana virran miljöö sai nykyisen hahmonsa. Alkuun rannoilla oli torppia ja pieniä mäkitupalais- tai itsellismökkejä, sitten huvilatyylisiä taloja. Teollisuutta rannoilla edustivat Oy Hägerin Saha ja Mylly, Kostian Saha ja Mylly Oy sekä Kostian meijeri. Jokiuoman ruoppaus ja uuden, teräsbetonisen kaarisillan rakentaminen vuonna 1915 (rakennusmestari J.V. Laine; uudelleen valettu silta otettiin käyttöön 2003) loivat kehykset nykyään tunnistettaville näkymille. Syntyi kanavaa muistuttava sekä höyrylaivoille ja tukinuitolle paremmin sopiva väylä. Idylliset vanhat puutalot, mylly-, saha- ja meijeritoiminnan jättämät jäljet, tunnelmalliset venevajat ja laiturit sekä suojeluskunnan rakennuttaman uimalaitoksen kaunis rakennus (Rakennusmestari Julius Lehtonen 1926) antavat virralle oman luonteen. Vehnämyllyn rakennus vuodelta 1938 näkyy edelleen maisemassa, mutta monet muut tuotantorakennukset ovat hävinneet. Vaikka sillan pielessä ei enää voi poiketa Päiviön kahvilaan kuten vuosikymmeniä sitten, niin Onkkaalanraitin palvelut ovat silti edelleen lähellä.
Kostianvirran yläsuun maisemaa leimaa Kuulialan kartanon ja Pälkäneen pappilan kulttuurimiljöö sekä saarekkaan ja kalliorantaisen Pälkäneveden lempeä tunnelma. Virran Mallasveden puoleisesta päästä avautuu puolestaan laaja näkymä avaralle järvelle ja kohti Valkeakoskea. Järvelle tultaessa upea Pakanrannan uimaranta, läheiset niemet ja kauempana oikealla Mälkilän ja Myttäälän viljelymaisemat harjun ja kirkon lisäksi antavat näkymille sydänhämäläisen valoisan ilmeen. Virran suulla Nenäpään urheilukenttä on rakennettu ensin leirintäalueeksi ja 2010-luvulla uudeksi moderniksi asuntoalueeksi.
Verna Nukarinen kirjoitti koululaisen muistoja syksyiseltä Kostialta (Pälkäneen joulu 1969):
Varovasti laiva irtosi laiturista, laivakello löi kirkkaankimeitä merkinantolyöntejä. Valot heijastuivat moninkertaisina virran mustaan pintaan ja värähtelivät siinä hopeanhohtoisina juovina. Etenimme varovasti joessa. Laivan liikehdintä imi vedet alas rantaviivojen tuntumasta ja laivan ohitettua ne, vedet nousivat hyökyinä niitä vastaan laskeutuen taas rauhalliseen rantalepoonsa laivan mentyä ohi.
Aika virtaa edelleen Kostialla. Satojen vuosien risteilylle mahtuu arvovaltaisia matkantekijöitä ja tavallisia kulkijoita, arkielämän toimeliaisuutta ja kepeitä sunnuntaihetkiä, kovaa vallankäyttöä ja ankaraa tuhoa, ruumiinkulttuuria ja henkisiä pyrintöjä, jaloja ihanteita ja uuden rakentamista sekä paikalliskulttuurin yhteyksiä valtakunnan korkeakulttuuriin ja muuhun Eurooppaan. − Edelleen nautimme myös Pälkäneen kesäelämästä!
Teksti perustuu laivaristeilyn ohjelmaan 2022. Oppaana toimi FM Jaakko Simola, tuottajana Pälkäneen kunnan kulttuuripalvelut.