Lasten terveyteen ja hyvinvointiin ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla kätilöt, neuvolat ja päiväkodit sekä järjestetty kerho-, urheilu- ja kirjastotoiminta. Hyvä elämä ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Esimerkiksi 1800-luvun lapsikuolleisuudesta kertoo koskettavasti Onkkaalan Anttilan lasten hautamuistomerkki Puistohautausmaalla portin kohdalla. Muistitiedon mukaan tilan isäntä Simo Anttila myös rakennutti kylään kätilön asunnoksi talon, joka on edelleen olemassa Alikyläntien varrella.
Terveystalo (otettiin käyttöön 1949, nykyinen Harjun päiväkoti) Syrjänharjuntien varressa havainnollistaa toisen maailmansodan jälkeistä modernin yhteiskunnan rakentamista, jonka teki tässä tapauksessa mahdolliseksi ruotsalaisten kummikuntien antama taloudellinen tuki. Vielä 1970-luvun alussa syntyneet lapset ovat käyneet ”neuvolantädin” luona harjun osoitteessa, ennen virastotalon, postin ja terveysaseman muodostaman rakennuskompleksin valmistumista (1974).
Lapsille järjestetty päivähoito vapautti myös pälkäneläiset vanhemmat palkkatyöhön. Kodikas 1900-luvun alun huvilarakennus Santaharjussa toimi päiväkotina vuodesta 1972 alkaen. Vuonna 1989 toiminta muutti kuitenkin lapsia varten rakennettuun Viirikukon päiväkotiin. Talo on oman aikansa näköinen erityisesti väritykseltään, mutta se on muodoltaan sovitettu vanhan kirkonkylän rakennettuun ympäristöön. Lapsiryhmillä on talon eri siivissä käytössään keittiötilat, omat huoneet sekä WC- ja eteistilat kuraeteisineen. Lisäksi on yhteiset tilat varsinkin ruokailua ja juhlia varten, henkilökunnan tiloja sekä kunnan päiväkotien keskuskeittiö. Piha on suojainen.
Pälkäneen kirjasto on muuttanut reilun 170 vuoden aikana aina uusiin tiloihin, jotka ovat olleet keskeisillä paikoilla helposti saavutettavissa vaikkapa koulupäivän jälkeen. Urheilukentällä ja nykyään myös skeittaukseen sopivassa toimintapuistossa on samoin viihdytty yhdessä. Keholliset taidot ovat kehittyneet lisäksi luistinradoilla ja jääkiekkokaukalossa. Pälkäneen seurakunta on tarjonnut tilan partiolaisille kirkon alasalista ja seurakuntatalo Hirvipuistoineen on ollut myös lastenkerhotoiminnan paikka.
Aapiskukon pitäjällä on vahva koulusivistyksen historia aina Daniel Medelplanin vuonna 1719 painamasta, opetuskäytössä olleesta katekismuksesta alkaen. 1800-luvun sunnuntai- ja kiertokoulut sekä varhaiset kansakoulut toimivat alkuun muuhun käyttöön rakennetuissa vuokra- yms. tiloissa. Ensimmäiset koulukäyttöön tarkoitetut rakennukset suunniteltiin kuitenkin jo 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella syntyi suuri määrä kylien kodikkaita kansakouluja.
Kostian koulun kauniin pihan rakennukset ovat edustavia esimerkkejä eri vuosikymmeniltä. Kylänraitin suuntainen Onkkaalan poikakansakoulun talo valmistui vuonna 1882. Sen suunnitteli Ruokolan kartanon omistanut luutnantti Elis Waldens. Hän piirsi myös vuonna 1887 valmistuneen tyttökansakoulun pihan etelälaidalle. Rakennusmestari Julius Lehtonen suunnitteli 1920-luvun rakennukset: Onkkaalan alakoulu valmistui vuonna 1928 ja pihan laidassa oleva, kaariovinen talousrakennus vuonna 1929. Alun perin ammatillista päiväjatkokoulua varten valmistui puutarhan keskelle uusi uljas rakennus vuonna 1954 (L.E. Hanstén). Kostian koulu peruskorjattiin ja laajennettiin vuosina 2001−2004 (Arkkitehtitoimisto RCo Oy). Se on nykyään osa Kostianvirran yhtenäiskoulua.
Pälkäneen yhteiskoulu aloitti toimintansa vuonna 1946 Nuijantalossa. Oma moderni koulutalo vihittiin käyttöön vuonna 1952 (Bertel Strömmer). Sinne johtava Koulutie onkin katuosuus, jolla lapsia ja nuoria on liikkunut vuosikymmenien ajan. Onkkaalan VPK:n talo tien varressa on myös ollut lasten opiskelun ja harrastusten paikka.
Eri aikojen koulutalot pihoineen ja muun muassa niiden leikkiin tarkoitetut kalusteet kertovat kasvatuksen ja visuaalisen kulttuurin muutoksesta historian kuluessa. Suomessa esimerkiksi Lappset-yrityksen kalusteet ovat kehittäneet leikkipuistojen muotoilua. Toisaalta vain mielikuvitus ja yhteiset säännöt ovat olleet rajana, kun koulupiha on välitunnilla muotoutunut lasten omaksi maisemaksi. Koulun koko henkilökunta on vaikuttanut tilojen sosiaaliseen turvallisuuden kokemukseen. Aiemmin esimerkiksi talonmies asui koululla.
Koulujen työtä on hallinnollisesti ohjattu valtakunnalliselta tasolta käsin, mutta silti paikallinen kulttuuri on vaikuttanut uusien oppimisympäristöjen rakentamiseen. Koulut ovat olleet myös koko kunnan kannalta eräänlaisia kulttuurikeskuksia, joissa on järjestetty erilaisia tapahtumia ja yhteiskunnallista toimintaa. Juuri siksi ne ovat paikallisidentiteetin kannalta niin merkittäviä kokemuksellisia tiloja.
Opettajien kodit ovat puolestaan olleet aikansa asumisihanteiden esikuvallisia kohteita paikkakunnalla. Opettajilla oli alkuun käytössään kunnan tarjoama asunto, joka sijaitsi koulutalon yhteydessä. Onkkaalassa koulun vieressä sijaitseva Haanloukas on edustava esimerkki 1900-luvun alkupuolen huvilatyylisestä talosta, johon liittyi laaja puutarha. Talo oli opettaja Juho Fredrik Wuoren koti hänen siirryttyään eläkkeelle vuonna 1913. Rakennus on nykyään koulun kerhotoiminnan käytössä.
Lapsuuden ympäristöihin liittyy paljon muistoja ja lapsen kokemus antaa meille kaikille ymmärrystä hyvän miljöön edellytyksistä myös nykypäivänä.
Teksti perustuu opastettuun kävelyretkeen 2023. Oppaana toimi Jaakko Simola, järjestäjänä Pälkäneen kunnan kulttuuripalvelut.